lauantai 22. marraskuuta 2014

Saksalainen Sherlock Holmes

Jatkokertomuksissa on parhaillaan menossa saksalaisen pulp-Sherlock Holmesin seikkailu Kullankaivajan majan salaisuus. Alkujaan tarinan julkaisi suomeksi Wiipuri-lehti syksyllä 1909. Kirjoitin näistä tarinoista jo aikaisemmin otsikolla Sherlock Holmes ja kaanon, mutta tuolloin moni asia näihin julkaisuihin liittyen jäi selvittelemättä.

Berliiniläinen Verlagshaus für Volksliteratur und Kunst aloitti tarinoiden julkaisemisen tammikuussa 1907. Opukset olivat 32-sivuisia, pehmeäkantisia kioskilukemistoja, joihin kannet teki Alfred Roloff. Kaikkiaan tarinoita ilmestyi 230 kappaletta, viimeiset kesällä 1911.

Sarjan nimenä oli Detectiv Sherlock Holmes und seine weltberühmten Abenteuer. Nimeksi vaihtui pian Aus den Geheimakten des Welt-Detektivs kun Arthur Conan Doylea julkaiseva stuttgartilainen Robert Lutz-kustantamo huomautti asiasta. Sarjassa Sherlock Holmesin apurina oli nuori ja innokas Harry Taxon, jonka nimissä kioskisarjaa jatkettiin 1920-luvulla. Harry Taxon und sein Meister oli nimenä tuolloin.

Kioskikirjat levisivät laajalle. Kirjasina niitä julkaistiin ainakin ranskaksi, espanjaksi, tanskaksi ja norjaksi. Suomen tapaan lehtijuttuina niitä julkaistiin ainakin Portugalissa. Ranskalaiselta Holmes-fanisivustolta käy ilmi, että näitä tarinoita tehtailivat Theo von Blankensee ja Kurt Matull. Edelliseltä on suomennettu 1907-1910 neljä seikkailuromaania, kaikki eri kustantamoilta (Tsaarin kavaltajat, F. Österlund 1907; Suletut huulet : salapoliisiromaani, H. W. Marjamaa 1908; Kun kuolleet puhuvat, Karisto 1910; Kuolleet vaikenevat, Otto Andersin 1910). Kurt Matull ei ole päässyt Suomen kansallisbibliografiaan. Myöhemmin hän on kirjoittanut ainakin Haary Dicksonin ja Lord Listerin seikkailuja.

Kun seikkailut levisivät maailmalle, Alfred Roloffin tekemät kansikuvat seurasivat mukana. Samoja kuvia käytettiin useissa eri maissa. Tässä ohessa kuvituksena on kolmen ranskalaisen Fernand Lavenin julkaisun kannet, jotka liittyvät Jatkokertomuksissa uudelleen julkaistuihin tarinoihin. Kullankaivajan majan salaisuuden alkuteoksen kantena oli toinen kuva (Le Sosie du Banquier). Kuva saa epäilemään, että tarina köykäisesti sovitettiin sopimaan taiteilijalta saatuun kanteen.

Jatkokertomusten saksalaiset Sherlock Holmes tarinat:


Kuinka Jack-halkaisija vangittiin
Kullankaivajan majan salaisuus
Kuningattaren pitsileninki
Lady Ruthin avioliitto
Orjakauppiaan aarre



2 kommenttia:

Reijo Valta kirjoitti...

Juri Nummelin kirjoitti, että näiden saksalaisten juttuja on yritetty myydä suomalaisille Conan Doylen nimellä.

Väärää Arthur Conan Doylea. Pulpetti 16.8.2006.

Reijo Valta kirjoitti...

Ja lisättäköön, että Theo von Blankensee on yksi Matthias Blankin (1881-1828) monista salanimistä.

LinkWithin

Blog Widget by LinkWithin

Viimeisimmät kirjoitukset