lauantai 16. joulukuuta 2017

Trumpin kieltämät sanat


Trumpin hallinnosta oli lähestytty Yhdysvaltain terveyshallintoa (CDC) ja kehotettu heitä olemaan käyttämättä seitsemää sanaa.

Kielletyistä sanoista tulee ensimmäisenä mieleen Reetta Laitisen blogiinsa ja muissakin yhteyksissä (muun muassa Suomi 101 -näyttelyjulkaisussa, ilmestyy ensi vuonna) listaamat inhokkisanat. Vuonna 2012 niitä olivat esimerkiksi "sydänten presidentti" ja "yhteisöllisyys".

Trumpin inhokkisanoja ovat “vulnerable,” “entitlement,” “diversity,” “transgender,” “fetus,” “evidence-based” ja “science-based”. Suomalaisittain haavoittuva, oikeus, monimuotoisuus, transsukupuoli, sikiö, näyttöön perustuva ja tieteeseen perustuva.

Koska Trump on presidentti, niin hän voi määrätä valtionlaitokset olemaan käyttämättä inhokkisanojaan. Sellainenkin mahti on Yhdysvaltain presidentillä. Saa nähdä onko Trumpin seuraajilla.

Hämmentyneet lääketieteilijät ja hallintoviranhaltijat olivat kyselleet tilalle korvaavia sanoja. Niitä ei ollut kattavasti tarjolla. Kaksi viimeistä kehotettiin korvaamaan muotoilulla "CDC perustaa suosituksensa tieteeseen ottaen huomioon kansalaisyhteiskunnan normit ja toiveet".

Jo aikaisemmin Trumpin hallinto on kieltänyt ilmastonmuutoksen ja sitä koskevan tieteellisen aineiston keräämisen.



CDC gets list of forbidden words: Fetus, transgender, diversity. The Washington Post.

perjantai 15. joulukuuta 2017

Kvaakissa



Kvaakin Sarjakuvien Suomi 100 -sarjassa



torstai 14. joulukuuta 2017

Kulttuurilehtien ostotuki


Sosiaalisessa mediassa on ollut äkäisiä kommentteja siitä, että Opetus- ja kulttuuriministeriö ei jaa kirjastoille vuodelle 2018 lainkaan kulttuurilehtien ostotukea. Tuki on ollut vajaa 200 000 euroa. Ministeriöstö luvataan tuen jatkuvan 2019 jossakin toisessa muodossa.

Kirjastojen on pitänyt tilata kulttuurilehdet määräaikaisesti ja välikäden kautta ostotuen saadakseen. Tuki on ollut 25 prosenttia tilaushinnasta. Vaikka määräaikaistilauksen hinta on korkeampi kuin kestotilauksen, niin tilauksen välittäjälle maksettu korvaus on pienentänyt lehden itsensä saaman hinnan pienemmäksi kuin suoraan lehdeltä tehdyn kestotilauksen korvauksen.

Useissa tapauksissa kirjasto olisi saanut kulttuurilehden lähes samalla hinnalla kestotilaten kuin ostotuen kanssa määräaikaistilaten. Kulttuurilehtien ostotuki on siis viime ajat mennyt suurimmaksi osaksi lehtitilauksia välittäville firmoille. Tämän vuoksi tuen vaikuttavuutta on siis alettu selvittämään, sellaisessa tuessa, joka valuu kokonaan byrokratian vaatimaan 'tarkistettavuuteen', ei ole järkeä. Tosin ratkaisu lakkauttaa tuki selvityksen ajaksi ei tunnu loogiselta, muutos olisi voitu tehdä sujuvammin.

Kulttuurilehtien ostotukilistoilla on ymmärtääkseni ollut suuri merkitys kirjastoille niiden päättäessä mitä lehtiä lukusaleihin tilataan. Ostotukilista on ymmärretty osassa kirjastoja ministeriön antamaksi suositukseksi mitä kirjastoihin pitäisi tilata. Ymmärrys on inhimillinen, takavuosikymmeninä ministeriöstä annettiin listalle sellainen sävy.

Toivottavasti ei ole niin, että ostotukilehtiä on tilattu ainoastaan valtion "määräyksen" vuoksi. Suoraan lehdestä kestotilaten ne saisi kirjastoihin käytännössä samaan hintaan kuin ostotuen kanssa.



keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Viimeinen jedi


Star Wars -saaga vetää väkeä elokuvateattereihin erikoisempinakin aikoina. Elokuvateatteri Starin aamupäivänäytöksessä oli yllättävän paljon väkeä. Paikalla oli myös stormtrooper palvelemassa yleisöä.

Star Wars -elokuvia ei oikein voi arvioida normaalien kriteerien mukaan. Valtavaksi tuoteperheeksi muuttuneen Tähtien sodan pääelokuvasarjalta ei enää odotetakaan tavallisia elokuvataiteen perusasioiden osaamista. Uutuudessa Star Wars: The Last Jedi on tyhjäkäyntiä ja kömpelyyttä. Pääasia on, että hyvän ja pahan taistelu etenee oikeilla urilla.

Viimeinen jedi, kaukaiselta saarelta edellisen elokuvan lopussa löydetty mestari Luke, ei olekaan halukas siltä seisomalta lähtemään taistelemaan imperiumia vastaan. Etsintään lähtenyt Rey on kummissaan, mutta ei luovuta. Viimein hän suostuu antamaan Reylle kolme jedi-oppituntia.

Elokuvasarjan pitkäjänteisestä tuotannosta kertonee se, että vuosi sitten edesmenneen prinsessa (tai nykyisin kenraali) Leian näyttelijän Carrie Fisherin (1956-2016) poissaolo ei näy elokuvassa mitenkään. Käsikirjoitusta ei ole sen takia tarvinnut muuttaa.

Luken pessimismi hyvän ja pahan taistelun merkityksestä lopulta muuttuu nuoruuden optimismiksi. Siihen tarvittiin hieman vanhojen tuttujen apua. Tämä elokuva oli trilogian toinen osa, joten alkuasetelmien sellaiset henkilöt, joita tarinan kaaren lopussa ei tarvita, saivat mennä. Kenraali Leia nähdään parin vuoden päästä vielä kerran valkokankaalla.

Nostalgia ja anteeksiantavat fanit kannattelevat elokuvasarjaa huikealla tavalla. Pitihän minunkin mennä uusi elokuva katsomaan vaikka ongelmat olivat etukäteen tiedossa.


tiistai 12. joulukuuta 2017

Lilli


Helsinkiin tulossa oleva Barbie-näyttely sai minut Youtubesta katselemaan millaisia aikaisemmat näyttelyt ympäri Eurooppaa ovat olleet. Roomassa pääosassa oli muoti, Pariisissa oli tehty asiallisen oloinen kulttuurihistoriallinen näyttely taustoituksineen. Pariisin näyttelyn esittelyvideosta kävi ilmi, että nukella oli saksalainen esikuva, Lilli.

Lilli oli pilapiirtäjä Reinhard Beuthienin Bildiä varten luoma hahmo, jonka tehtävänä oli täyttää palstojen tyhjät päät. Palstan levyisissä, korkeissa pilakuvissa itsenäinen sihteeri ei arastellut esitellä kehoaan. Lilli antoi vanhemmille herrasmiehille mahdollisuuden antaa lahjoja ja ylläpitoa, nuoremmille katsetta kavahtamattoman vartalon.

Bildissä Lilli aloitti vuonna 1952. Se sai suosiota ja jo 1955 silloisiin saksalaisiin kaalimatokauppoihin tuli myyntiin kolmiulotteisia pin up -kuvia, Bild Lilli -nukkeja. Vaikka pilakuvien julkaiseminen loppui 1961, niin nuket pysyivät tuotannossa. Kaikkiaan niitä tehtiin 130 000 kappaletta. Bild Lillit ovat säilyneet tavanomaisia nukkeja paremmin ja nykyisin hyväkuntoisen sellaisen saa reilulla tonnilla.

Mattelin toisen perustajan vaimo Ruth Handler oli tyttärineen matkalla Euroopassa 1956. Sveitsissä he tutustuivat räikeästi meikattuihin Lilli-nukkeihin ja paluumatkalle kotiin lähti kaksi kappaletta uudenlaisia nukkeja.

Mattel toi Amerikan markkinoille Barbien vuonna 1959. Barbie oli hillitymmin meikattu ja hieman pienempi kuin Lilli, mutta yhtäläisyydet sisärakenteita myöten olivat suuret. Lillejä valmistanut Greiner & Hausser Gmbh haastoi Mattelin oikeuteen 1961, pääsyy tähän oli yhtiön patentin loukkaaminen. Parin vuoden sovittelun jälkeen kaikki oikeudet sisärakenteiden patentteihin ja Lilliin siirtyivät Mattelille 1964. Uusi omistaja teki parhaansa hävittääkseen mielikuvatkin Lillistä. Silti Barbien kasvot muuttuivat oleellisesti Lillistä vasta vuonna 1971.


Vaikka Lilli-nukke oli alkujaan ajateltu figuuriksi (nuorille) miehille, niin Euroopassakin varsinkin Saksan ulkopuolella siitä kiinnostuivat enemmän nuoret tytöt. Valmistaja ei varmaan ollut kovin tarkka siitä kenelle Lillit päätyivät, pääasia lienee ollut, että nuket menivät kaupaksi.

Ehkä jokunen Lilli on päätynyt Suomeenkin. Beuthienin pilapiirroksia lienee julkaistu suomalaisissa lehdissä, ainakin niitä on päätynyt kotimaisiin huumori- ja vitsijulkaisuihin.

Tällaisten seikkojen vuoksi museoiden tai muiden muistiorganisaatioiden ei pitäisi antaa päätäntävaltaa näyttelyiden sisällöistä ulkopuolelleen. Omistajilla saattaa olla huomattavia haluja peitellä jotakin seikkoja menneisyydestä. Kansallismuseon kannattaisi ottaa oppia Pariisin Musée des Arts Décoratifsista.

Mattelilla ja Barbiella ei pitäisi olla mitään häpeämistä taustassaan. Hempukka Lilli saikin toisenlaisen ostajakunnan kuin alunpitäen suunniteltiin. Patenttiloukkaukset on kuitattu ajat sitten rahalla. Jos myytävä tuote ei kiehtoisi tyttöjä tavalla tai toisella, niin sen valmistaminen olisi lopetettu ajat sitten. Oma keskustelun aiheensa on suuryrityksen vastuu tuotteensa luomista mielikuvista.



* Bild-Lilli


sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Nauravat kalliot


Sunnuntaina Turun Sanomat uutisoivat arkeoakustiikan tutkija Riitta Rainion tutkimustuloksista. Muinaiset esi-isämme kuulivat kalliomaalausten äärellä outoja, yliluonnollisiksi tulkittuja ääniä, otsikoi Simopekka Virkkula. Rainio kiertänyt tutkijoineen muutamien muinaismaalausten luona ja äänimittaukset osoittavat kaikujen heijastuneen maalauskallioista erikoisella tavalla.

Tutkimusjulkaisussa Nauravat kalliot työryhmä summaa mittaustuloksia esimerkiksi näin:

kaiut ovat vaikuttavia sellaisenaan, mutta Värikallion, Julman-Ölkyn ja Taatsikirkon kallioiden edustala voidaan kuulla myös jotain poikkeuksellista. Energisten herätesignaalien lisäksi kalliot heijastavat takaisin hiljaista keskustelua, naurua ja askeleita eli satunnaisia seurustelun, työn ja toiminnan ääniä. Hätkähdyttävää on se, että Värikalliolla nämä äänet vaikuttaisivat tulevan suoraan maalatuista hirvien tai ihmisten kuvista, ikään kuin nämä puhuisivat, nauraisivat tai heräisivät henkiin. (s. 24-25)

Maalaukset ovat heränneet puhumaan niille kysymyksiä esittäneille. Mittausten mukaan kaiku kuului parhaiten 30-50 metrin päästä kalliosta.

Epäilemättä Rainion ryhmä jatkaa mittauksia Suomessa laajemmin. Jo nyt tulokset antavat luvan olettaa, että äänillä on ollut oleellinen osa jo maalauspaikkojen valinnassa.

Aikaisemmin on havaittu, että maalauksia tehtiin mielellään kallioihin, joissa oli havaittavissa jokin ihmis- tai eläinhahmo. Jos paikoilla on ollut lisäksi omalaatuisesti heijastava kaiku, niin ei ihme, että paikat on koettu pyhiksi ja maalausten arvoisiksi.





Nauravat kalliot. Artikkeli teoksessa Muuttuvat suomalaiset äänimaisemat.


lauantai 9. joulukuuta 2017

Saamelaiskaltio


Kaltion tuorein numero on saamelaisnumero. Sen päätoimittajina olivat Matti Aikio ja Rita Magga-Kumpulainen. Numero ei ole ensimmäinen laatuaan, Aikio pääkirjoituksessaan muistuttaa, että huhtikuussa 1966 oli edellinen, ja sen päätoimitti itse Nils-Aslak Valkeapää 23-vuotiaana vasta valmistuneena opettajana.

Valkeapää vertasi 1966 saamelaisten tilannetta Yhdysvaltojen mustien asemaan. Hän oli optimistinen, jos Amerikassa mustia aletaan pitämään ihmisinä, niin saamelaistenkin tilannekin parantuisi.

Itsenäisyyspäivän tienoilla ilmestyvä saamelaiskaltio ei ole sattumaa. Juhlavuotta on juhlittu yhdessä, tillsammans ja together. Pohjoisesta Suomesta katsoen Espoon kolmannen virallisen kielen tilalla olisi voinut olla joku muu kieli.

Kymmenisen vuotta sitten Norjassa pohdittiin voisiko maan kouluissa opettaa kaikille oppilaille yhden kurssin verran (pohjois)saamen alkeita ja saamelaista kulttuuria. Ajatus ei toteutunut, mutta Etelä-Norjaa myöten on alkuperäiskansan kulttuurin pyhät paikat merkitty ja noteerattu. Saanan sinivalkovalaisu ei olisi Norjassa onnistunut.

Kaltion nettisivuilla on luettavissa osa lehden jutuista. Kaikki lehteen kirjoitettu julkaistaan myös pohjoissaameksi. Valitettavasti käännöstyö vie aikansa. Saamennos on netissä luettavissa tammikuussa 2018.

Tutustukaa ja tilatkaa!



Kaltio 6/2017


perjantai 8. joulukuuta 2017

Lajinsa viimeinen


Tämän kuun ensimmäinen päivä ilmestyi viimeinen numero Roope-setä -lehteä. Vuodesta 1978 ilmestynyttä lehteä ehdittiin tehdä 454 numeroa. Loppukuusta sen tilalle tulee DuckTales -lehti, jonka tarinamaailmaan johdattaa Nelosella jouluaattona alkava samanniminen animaatiosarja.

Sain viimeisen numeron vasta eilen. Suppeampien lehtipisteiden valikoimiin lehti ei enää ole kuulunut. Prisman lehtipisteen laajemmassa valikoimassa se kuitenkin oli.

Tänä vuonna Roope-setä -hahmo täyttää 70 vuotta. Carl Barks piirsi hahmon Joulu Karhuvuorella -tarinaan 1947. Viimeisen lehden kannen toteamus "viimeinen lajissaan" voisi hyvin viitata Roope Ankkaan sinänsä. Harvassa lienevät Klondykessä (tai missään muuallakaan) kultaa kaivamalla rikastuneet talouselämän mahdit.

Viimeiseen lehteen ei ole panostettu sen kummaisemmin. Päätoimittajan onnittelujen yhteydessä todetaan lehden olevan viimeinen ja uusi lehti tulee tilalle. Onneksi lehden päättävä klassikkotarina Cumulus cumitus jätti hyvän mielen.




torstai 7. joulukuuta 2017

Barbie, ikoni


Keväällä Kansallismuseoon on tulossa kansainvälinen Barbie - The Icon -näyttely. Sen on toteuttanut barbeja valmistava yhtiö Mattel, joten näyttely tuntuu paremmin johonkin messu- tai näyttelyhalliin sopivalta kuin museoon. Jo Kansallismuseon tiedotteeseen valitut kuvat kiertävät monet nukkeen liitetyt nuorten tyttöjen vääristyneet ruumiinkuvakäsitykset. Kapea uuma on hävitetty vaatetuksella.

Viimeisen vuosikymmenen aikana Suomeen on tarjottu ja tuotu useampia kansainvälisten suuryritysten tuotemerkkien mainosnäyttelyitä. Kriitikko Otso Kantokorpi on pitänyt niistä aiheellista meteliä, Barbie-esittelystäkin hän on kirjoittanut Helsingin Sanomien mielipidepalstalle. Museot eivät saisi toimia markkinoinnin välineinä.

Kansallisesti tärkeimpienkin museoiden rahoitusta on pienennetty. Rahavaikeuksissa painivien kansakunnan muistien on turhan helppo antautua tällaisille houkutuksille. Barbit taatusti vetävät myös väkeä museoon.

Silti ei pitäisi unohtaa perustehtävää.

Vuonna 2009 Helsingissä oli laaja Disney-näyttely, joka esitteli klassisia animaatioita ja taideteoksia, jotka antoivat vaikutteita Walt Disneylle. Disney-näyttely kiersi laajasti Eurooppaa, mutta Helsinkiin tuotaessa siitä jätettiin oleellinen kolmas osa kokonaan pois. Ne taideteokset, jotka olivat saaneet innoituksensa Disneyn piirretyistä.

Jotenkin tuo poisjättö on ollut kohtalokas myöhemmälle näyttelytoiminnalle Helsingissä. Jos Walt Disney on saanut vaikutteita eri teoksista, niin olennaista olisi näyttää miten vaikutteet ja aiheet ovat jatkaneet elämää hänen jälkeensä. Tämä on tietysti suurta hallaa rahallisesti suuriksi arvostetuille tuotemerkeille sekä taloudellisesti että oikeuksien hallinnan kannalta.

Mattelin barbit vaatisivat Kansallismuseossa rinnalleen suomalaisten lasten tuunaamia barbeja ja kotimaisten barbie-keräilijöiden tuottamaa panosta. Suomalaisilla keräilijöillä luultavimmin on hyvinkin erilaisia arvostuksia kuin nukkien valmistuttajalla. Joku yksittäinen kansallispuku ei riitä tuomaan näyttelyn aihetta 'suomalaiseksi'.

Jään jännityksellä odottamaan onko barbie puettu myös saamenpukuun.



Barbie - The Icon. Kansallismuseo.


keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Uumaja muu


Sami Liuhto
Canti di Assisi
ntamo 2017


Nimeän ehdokkaaksi Törkeän virallisen Runo-Finlandian saajaksi tänä vuonna ilmestyneen Sami Liuhdon Canti di Assisin (ntamo). Teoksen takakannessa Maaria Ylikangas kertoo jäävänsä odottamaan, että voisi palkita teoksen korkean profiilin kirjallisuuspalkinnolla. Ajattelin käyttää tarjoutunutta mahdollisuutta, vaikka Törkeän virallinen Runo-Finlandia ei ehkä nimestään huolimatta täytä Ylikankaan määrittelemiä ehtoja. Meitä kriitikkoja on moneen lähtöön.

Canti di Assisi on osoittain Italian Assisissa syntynyt teos. Paikannimenä Assisi houkuttelee ristikkomagiaan, sananeliöihin ja palindromeihin. Niillä Liuhto onkin täyttänyt laajan teoksensa. Sivumäärä on peräti 250. Luku täytyi tarkastaa kustantajan sivuilta, sillä itse kirjassa sivunumerointi ei etene totuttuun tapaan, vaan neljänkymmenen rykelmissä.

Liuhdon teos sopii mainiosti palkittavaksi Suomen satavuotisjuhlinnan yhteydessä. Tähän on sisällöllisetkin perusteet. Teoksen avaavan kokosivun sananeliön keskellä on sana SADAS. Aassa / avaas / sadas / saava / assaa.



Erityisesti Liuhto on ottanut lähtökohdakseen viisikirjaimiset sanat. Niistä on syntynyt sananeliö jos toinenkin. Pienempiäkin teoksessa on, mutta varsinkin kaksikirjaimisilla sanoilla leikittelyssä tie on nopeasti kuljettu loppuun.

Joka sivun ylä- ja alalaidassa kulkee oma tarinansa. Lyhyitä palindromeja on sijoitettu säännöllisesti sananeliöiden joukkoon, samoin kuin lähdeviitteitä. Jaakko Yli-Juonikkaan sikaromaanien sivuille viitataan usein, samoin Mikael Bryggerin kirjoituksiin.



Lomittain ja limittäin sovitetut sanat pitävät hienosti otteessaan. Loppupuolen palindromikieli summaa tekemistä: neliöllä tallon noir / rion nollat ällöilen. Aseemisen kirjoituksen kautta päädytään takaisin sananeliöihin ja sitaatteihin. Viimeisen sanan saa Kafka.

Vahvasta menetelmällisyydestään huolimatta Liuhdon teos huokuu henkilökohtaista kokemista ja tuntoja. Lukija palkitaan perinteiseen tapaan tässäkin runokirjassa, teksteistä avautuu maailma runoilijan kokemaan, yleisinhimilliseen olemiseen. Aina ei tarvitse nähdä suurtakaan vaivaa, esimerkiksi yhdellä sivulla on suuri, käsin kirjoitettu huutomerkillä terästetty v-sana.



* ntamo: Canti di Assisi



tiistai 5. joulukuuta 2017

Lapin retkiltä



Lokakuun lopulla Aineen taidemuseolla oli Valde Aho myymässä lukuisia teoksiaan. Tuorein julkaisu oli tältä vuodelta, Mediapinnan Suomi 100 runokirjaa -sarjassa julkaistu Runoja Lapin retkiltä.

Aho esitti myyntipöytänsä takaa muutamia runojaan, ja sama lausuttuna esitettäväksi sopiva rytmi on myös Lapin luontoa ja taikaa ylistävissä runoissa. Eiliseen Suomi 100 -valaistuksen teemaan sopii seuraava näyte:

Saanan jylhyys
saivoveden loiske
Kilpisjärven rantaan.

Kesätuuli
tunturikoivun narina
pajulinnun suru.

Lapissa on vaivaiskoivun sitkeys ja maahisten äkkipikaisuus. Luonto on moninaista, ja siitä sopii runoilla monin eri sävyin. Huumoriakin on mukana, Aho kirjoittaa hilvistä ja poloista: ”Jos tet lähettä / laphiin lutkaletkele …”

Nyt meneillään oleva kaamos on Aholle ”väliverho”. Lappi on niille, jotka näkevät ja kuulevat sen läpi.



maanantai 4. joulukuuta 2017

Näyttelykuvia


Oulun VI Sarjakuvafestivaali on vietetty. Oulun taidemuseolla voi tutustua näyttelyihin 7.1.2018 saakka.







* Viestintää twitterissä



sunnuntai 3. joulukuuta 2017

perjantai 1. joulukuuta 2017

Oulun Sarjakuvafestivaali 1.-3.12.2017



Oulun Sarjakuvafestivaali järjestetään tänä vuonna 1.-3. joulukuuta. Päätapahtumapaikkoina ovat Oulun kaupunginkirjaston pääkirjasto ja Oulun taidemuseo.

Comics Effects -näyttelykokonaisuus avautuu Oulun taidemuseolla lauantaina 2.12. Se koostuu Max AnderssoninAmr TalaatinJP AhosenKaisa Lekan ja Harri Filpan tuotantoa esittelevistä osakokonaisuuksista. Suomen satavuotista taivalta muistetaan Suomi 101 -osuudessa, johon satayksi suomalaista sarjakuvantekijää on tehnyt sivun itsenäisen Suomen jokaiselta vuodelta. Tekijöille on annettu vuosi ja vapaat kädet sen käsittelyyn.


Uutuutena Oulun Sarjakuvafestivaalilla ovat mestarikurssit. Niitä pitävät Ahonen, Leka ja egyptiläinen residenssitaiteilija Talaat. Viimeksi mainitun opetusta ovat saaneet myös Limingan taidekoulun sarjakuvalinjalaiset.

Lauantaina 2.12. Oulun pääkirjaston ala-aulaan levittäytyy Sarjakuvakeidas. Tarjolla on paikallisten ja kauempaankin tulleiden festivaalivieraiden pienlehtiä ja sarjakuva-albumeja. 

Pääkirjaston tiloissa on on muun muassa islantilaisen Bjarni Hinrikssonin, tanskalaisen Line Høj Høstrupin ja oululaisen Jussi Hukkasen näyttelyt. Näyttelyitä on myös kaupungilla ja naapuritaajamissa. Esimerkiksi Mikko Jylhän Pien väkeä on esillä Kolo barissa ja tanskalaisen Clara Jetsmarkin töitä Asematunnelissa.

Ohjelmaan kuuluu kirjanjulkistuksia ja tekijöiden haastatteluja. Perjantaina on tarjolla laaja kokonaisuus opastusta luovien alojen tekijöille aineettomista oikeuksista. Lauantaina julkistetaan Oulun pohjoismaisen sarjakuvakilpailun voittajat ja jututetaan laajasti festivaalin taiteilijoita. Sunnuntaina käydään keskusteluja sarjakuvataiteesta ja muun muassa Jopen juhlakirjasta.



Toivotan Oulun Sarjakuvakeskuksen puolesta kaikki tervetulleiksi näyttelyihin ja tapahtumiin!


Ohjelma netissä
* Kvaakissa voi keskustella Oulun VI Sarjakuvafestivaalista


torstai 30. marraskuuta 2017

Video sisältää materiaalia, jonka omistaa TEOSTO


Päivän mittaan olen kuunnellut radiouutisia, joissa on kerrottu Youtuben musiikkivideoiden näkyvyyttä Suomessa. Teoston ja Googlen välinen lisenssi on päättynyt ja neuvottelut uudesta eivät ole edenneet.

Google päätti jouduttaa neuvotteluja. Aamulla kerrottiin, että suurimpaa osaa musiikkivideoista ei näytetty ja tilalla oli teksti Video sisältää materiaalia, jonka omistaa TEOSTO. Video ei ole käytettävissä maassasi.

Tämä sai Teostoon vauhtia. Aamupäivällä järjestöstä kerrottiin, että neuvottelut on saatu käyntiin ja päivän mittaan videot palaavat nähtäviksi ja kuultaviksi.

Iltapäivällä korostettiin, että näkymättömyyden takana on Google. Kun neljän aikoihin pääsin koneen äärelle, niin viesti oli muuttunut toiseksi. Video ei ole käytettävissä maassasi.

On Teosto saanut neuvoteltua oman nimensä pois käyttökiellosta. Miten lienee muiden neuvottelujen kanssa?


Kyllä tubettajia ja esim. runoutta silti voi katsella.


keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Trumpin saavutukset


Donald Trump on ollut Yhdysvaltain presidenttinä noin kymmenen kuukauden ajan. Kansansuosio on huvennut, Trumpin toimia hyväksyviä on päivä päivältä vähemmän. Tällaisessa tilanteessa on ymmärrettävää, että häntä aktiivisesti presidentiksi kannattaneet rientävät apuun. Nettiin on perustettu sivusto, jolla esitellään Trumpin hallinnon saavutuksia.

Lahjoitusvaroin toimiva sivusto on saanut laajaa julkisuutta amerikkalaisissa ajankohtaisohjelmissa. Löysin sivut Seth Meyerin ohjelman kautta.

Tästä huolimatta sivujen ulkoasu tai esitellyt saavutukset eivät vakuuta. Intohimoisimmat Trumpin kannattajat ovat saaneet kirjoitettua neljä uutista ihailunsa kohteen positiivisesta vaikutuksesta maailmaan. Lokakuussa FBI sai pidätettyä 397 mahdollista lasten ahdistelijaa. Marraskuussa Trump saavutti suuria tuloksia neuvotteluissa Kiinassa, NATO on saanut tuhottua 95 prosenttia ISIS-taistelijoista ja Racing Bull -operaatiossa löytyi 193 jengiläistä, joilla ei ollut oikeutta asua Yhdysvalloissa.

Toki sivulla on enimmäkseen linkkejä arkistoituihin uutisiin Trumpin "hyvistä teoista". Sivuston perustajat kertovat ryhtyneensä toimeen, koska 95 prosenttia Trumpista kertovista uutisista on negatiivisia. Uutismediat sivuuttavat Trumpin todelliset saavutukset. Tarvitaan siis sivusto kertomaan siitä, josta valtamedia vaikenee.

Jos Magapill.comin tuottamat neljä uutista kertovat siitä, mistä valtamedia on vaiennut, niin juurikaan mistään ei ole vaiettu. Sivuston perustajat uskovat, että heidän ansiostaan Trumpin saavutukset muistetaan senkin jälkeen, kun hän ei enää ole presidentti. Tämä on tärkeää siksi, että suurin osa republikaaneistakin on muuttuneet demokraateiksi eivätkä enää kannata Trumpia.

No, onhan uusimman lisäyksen mukaan kaivosteollisuus kasvanut Yhdysvalloissa 28,6 prosenttia kuluvan vuoden toisen neljänneksen aikana.




tiistai 28. marraskuuta 2017

Kun maailma järkkyi



Vuoden 1990 tienoilla juttelin baarissa toisen nuoren miehen kanssa. Kun hän kuuli, että opiskelen filosofiaa, niin hän varovaisesti tiedusteli tiedänkö Ayn Randia. Nimi oli tuolloin tuiki tuntematon, ja keskustelussa paljastuikin, että kyseessä oli paremminkin romaanikirjailija. Atlas Shrugged oli tehnyt keskustelukumppaniin suuren vaikutuksen.

Kuvailun perusteella Rand tuntui enemmän skifikirjailijalta kuin filosofilta. Opiskelukavereissa oli useampia, jotka olivat ihastuneet suuresti Ursula Le Guinin Osattomien planeettaan ja hänen muihin teoksiinsa, mutta eivät he Le Guinia filosofiksi nostaneet vaikka romaanien sisältö tarjosi monenlaista omien toiveyhteiskuntien pohjaksi.

Venäläissyntyisen Randin (1905-1982) ajatuksiin olen sittemmin tarkemmin perehtynyt. Rand (syntyjään Alisa Rosenbaum, Ayn Rand oli 1924 Leningradissa valittu taiteilijanimi. Ayn tulee muuten suomalaisesta Ainosta) suoritti tutkinnon vallankumouksen kaikille avaamassa yliopistossa ja siihen päälle vuoden verran elokuvataidetta. Nuoresta Neuvostoliitosta lähti 1925 jonkin verran taiteilijoita tutustumaan Yhdysvaltoihin, ja Rand oli yksi viisumin saaneista. Toisin kuin Majakovski ja useimmat muut Rand ei palannut Neuvostoliittoon. Hän lähti Hollywoodiin, jossa moguli DeMille pestasi hänet käsikirjoittajaksi.

Pääteos Atlas Shrugged ilmestyi 1957. Se on juuri suomennettu Björn Wahlroosin taloudellisella avustuksella, kustantajana on Minerva. Jättimäisen pitkän kirjan asetelmat sopivat vaikkapa soteuudistusta tekevään Suomeen. Älykkäät ihmiset, kuten Juha Sipilä, yrittävät parhaan taitonsa mukaan uudistaa yhteiskuntaa, mutta ahneet kapitalistit vetävät välistä ja Sipilälle jää luu kouraan. Sipilä jättää kaupungit ja lähtee etsimään uutta alkua maaseudulta. Eräästä syrjäisestä laaksosta löytyykin yhteisö, jonka asukkaista suuri osa on kokenut saman kuin Sipilä. Hän jää sinne omiensa joukkoon. Väki yhteisössä lisääntyy päivä päivältä.

Kun pörriäiskapitalistit ovat parissa vuodessa saaneet maan talouden täydellisen sekaisin, aletaan ihmetellä minne Sipilä ja muut viisaat ja valistuneet ihmiset ovat yhteiskunnasta kadonneet. Heidät löydetään salaisesta laaksostaan ja pyydetään takaisin johtamaan maata. Valtio kaverikapitalistisine poliitikkoineen ja viranhaltijoineen lakkautetaan ja kaikki annetaan älykkäiden ja omasta edustaan tinkivien sipilöiden järjestettäväksi. Vapaa kapitalismi pääsee täyteen kukkaansa ja ihmiset ovat onnellisia.

Jossakin mielessä Randin luoma maailma tuntuu pastissilta keskusteluista, joissa sosialismin epäonnistumista pidetään Stalinin syynä. Kuten sosialismi, ei kapitalismikaan voi toimia onnistuneesti yhdessä tai muutamassa valtiossa, sama järjestelmä pitäisi olla kaikkialla maailmassa. Trotskin olisi pitänyt saada jatkaa maailmanvallankumousta...

Jos tällaisen ajattelun filosofiseen puoleen haluaa tutustua, niin suosittelen Karl Popperin Avointa yhteiskuntaa ja sen vihollisia (Otava 1974). Siinä jotenkin konkreettisemmin tartutaan yhteiskunnan eri toimijoiden välisiin suhteisiin ja niiden rajojen kunnioittamiseen. Sitä taisin kapakkatuttavallekin ehdottaa.



maanantai 27. marraskuuta 2017

Kierros Reunalla



Valvegalleriassa on parhaillaan esillä Vesa Rannan valokuvanäyttely Reunalla. Samoihin valokuviin perustuu Tieto-Finlandia ehdokkaana oleva toimittaja Jenni Räinän ja Rannan yhteinen kirja Reunalla (Like 2017).

Valvegalleriassa on kaksi salia, joista toisen Ranta on omistanut Siurian kylälle. Äänimaisema on kylän taiteilijan, Kari "Tykylevits" Tykkyläisen-


* Reunalla. Like
* Reunalla. Valve


sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Tavara



Viime perjantaina Rovaniemellä tarkastettiin Veera Kinnusen väitöskirja Tavarat tiellä. Sosiologinen tutkimus esinesuhteista muutossa. Useimmat meistä ovat sadatelleet muuttaessa tavaran paljoutta ja edellisen muuton jälkeen avaamattomia laatikoita. Kinnusen väitöskirja sai alkunsa omasta muutosta.

– Tutkimukseni sai alkunsa omasta esinesuhteen kriisistä erään kuuden vuoden takaisen muuttoprosessin aikana. Lajittelimme, pakkasimme, heitimme roskiin ja lahjoitimme älyttömiä määriä tavaraa, ja silti minusta tuntui, että hukuimme niihin, Kinnunen muistelee väitöstiedotteessa.

Tavaroita pakatessaan, jatkaa tiedote,  Kinnunen päätyi pohtimaan, että esinesuhteen on täytynyt muuttua, kun kaikesta on periaatteessa tullut korvattavaa ja siten myös helposti poisheitettävää. Kun tavaramäärät ovat kasvaneet, on tullut melkein mahdottomaksi säilyttää edes kaikkia tunnearvoisesti tärkeitä tavaroita, muistoesineitä tai perintöesineitä. Esineet muuttuvat yhä nopeammin jätteeksi: kierrätyskeskuksetkin pursuavat tavaraa, jota kukaan ei huoli.

Joulunajan lähestyessä mieleen tulee isovanhempien kertomukset siitä, miten heidän lapsuudessaan oli säästetty lahjapaperitkin. Nyt sadatellaan sitä, että lahjapaperi ei ole edes pala kunnolla. Se on laitettava jätehuoltoon maaseudullakin. Suhde esineisiin on laajemminkin muuttunut, kokemus on monen tavaran osalta opettanut, että niitä on turha rikkonaisina säilyttää. Ei niistä voi ottaa varaosia uudempien korjaamiseen.

Euroopan Unioni on ottanut tulevaisuuden tavoitteekseen kiertotalouden. Jotta tavoitteeseen voitaisi päästä, niin ihmisten esinesuhteen on muututtava. Kinnusen tutkimuksen aikana tapahtui jotain oleellista.

–  Jäte ei ole enää jotain, joka kiikutetaan pihan perälle ja josta se mystisesti katoaa. Nyt on pakko pysähtyä miettimään, millä tavoin ei-halutusta esineestä voi luopua, Kinnunen kertoo väitöstiedotteessa.

Samaan aikaan leimahtanut KonMari-villitys sai ihmiset luopumaan ylimääräisistä tavaroistaan entistä suuremmalla innolla. Kinnusen mukaan KonMarin kautta ihmiset ovat kohdanneet esineensä tietoisemmin ja käyneet luopumis- ja säilyttämisneuvotteluita.

– Esinesuhteesta puhuminen on tullut KonMarin ansiosta huomattavasti helpommaksi. Yhtäkkiä kaikilla on siitä mielipide, Kinnunen nauroi.

Esineistä luopuminen ei ollut huoletonta.

– Päinvastoin, varsinkin muutossa luopuminen oli usein huolen läpäisemää. Ihmiset luopuivat ylimääräisistä ja ei-halutuista esineistään esimerkiksi piilottamalla niitä erilaisiin varastoihin ja ullakoille tai lahjoittamalla niitä joko omille läheisilleen tai esimerkiksi Facebookin kautta, Kinnunen totesi.

Tavarasta luopujalle oli tärkeää, että tavaran uusi omistaja tarvitsee ja huolehtii tavarasta. Kinnunen alkoikin hahmottaa esineitä ”hoivanaiheina”. Kiertoyhteiskunnassa ei hoivasuhteen pitäisi päättyä siihen, kun esine menettää välineellisen arvonsa. Kinnunen peräänkuuluttaakin myös jätteen kunnioittamista hoivanaiheena.

– On tärkeää tunnistaa esineen materiaalinen olemus: materian elämä ei pääty siihen, kun esine lakkaa toimimasta tai kadottaa merkityksensä ja muuttuu meidän näkökulmastamme jätteeksi. Sillä on väliä, miten aine jatkaa matkaansa maailmassa, Kinnunen summasi.

Kinnusen tutkimustulokset muistuttavat mieleen ekologisissa piireissä silloin tällöin toistetun ohjeen. Pitäisi ryhtyä elämään kuin isoäiti. Silloin luonnon ja maapallon kuormitus laskisi huomattavasti. Kerääminen ja säilyttäminen meiltä sujunee samallalailla kuin mummon aikaan, mutta uudelleen käyttämisessä meillä olisi paljon opeteltavaa. 



* Veera Kinnunen. Tavarat tiellä. Rovaniemi 2017 (pdf)

lauantai 25. marraskuuta 2017

Särö aktivoituu verkossa


Joskus kymmenen vuotta sitten kulttuurilehti Särö oli netissä hyvin aktiivinen toimija. Sittemmin Särön blogin pitäminen hiipui. Pääosin vapaaehtoisvoimin ylläpidettävässä toiminnassa tämä on hyvin ymmärrettävä kehityskulku. Sanottavaa ei kannata väkisin keksiä.

Nyt Särö on tehnyt paluun nettiin Verkko-Särön muodossa. Nettilehdessä on tavoitteena julkaista kymmenen päivän välein paperille painetussa julkaisussa aikaisemmin julkaistuja juttuja ja artikkeleita.

Marraskuun puolivälissä Verkko-Särössä julkaistiin Petri Korhosen essee Sadan vuoden paluumatka. Siinä Korhonen etsii vuosien 1916 ja 2016 samankaltaisuuksia.

Kannattaa ottaa Verkko-Särö seurantaan.


Verkko-Särö


perjantai 24. marraskuuta 2017

Scott Joplin rags




Legendan mukaan tänään 1868 syntyi Teksasissa Scott Joplin (k. 1917). Ragtimen kehittäjän tuotokset ovat tuttuja erityisesti 1900-luvun alun mykkäfilmeistä, ja ajoittain tuo tyyli on noussut suureenkiin suosioon.

Muistan joskus 1980-luvulla ostaneeni Scott Joplinin LP-levyn. Varsinaisesti Joplin ei koskaan levyttänyt, mutta sitäkin ahkerammin hän soitti pianorullia. LP-levyllä oli raitoja, joilla soitti levytysstudioon viety automaattipiano. Koska Joplin oli soittanut alkuperäiset rullat, niin tavallaan oli kyse "Scott Joplinin ley". Kaikki raidat eivät tainneet olla Joplinin soittamia, sillä niitä oli enemmän kuin seitsemän vuonna 1916 tehtyä rullaa.

Jälkikäteen ragtime ja Joplin on otettu osaksi jatsin kaanonia. Joplin itse halusi yhdistää taide- ja populaaria musiikkia. Vuonna 1899 nuottifirman kanssa tehty sopimus Maple Leaf Ragista takasi hänelle kohtalaisen toimeentulon, vaikka rojaltiprosentti oli vain yksi. Joplin sävelsi oopperankin, mutta se on jäänyt ragtimen varjoon.



torstai 23. marraskuuta 2017

Laatua rakentamiseen


Helsingissä on jälleen ilmennyt kosteusongelmia. Twitterissä kyseltiin, kenelle viranomaiselle asian valvonta olisi kuulunut. Oulun rakennusvalvonnan tiedotusta vuosia seuranneena voin sanoa, ettei muutaman kympin peitteissä säästäminen miljoonataloja rakentaessa ei kannata. Eikä miltään viranomaiselta voi edellyttää, että he jokaisen työpäivän päätteeksi kävisivät katsomassa ovatko keskeneräiset rakenteet käyty suojaamassa.

Akateemisesta maailmasta on jo vuosia todettu, että rakennusyhtiöitä ei kiinnosta laatu. Professorit ovat esittäneet ratkaisuksi rakennusmääräysten väljentämistä, RT-kortistossa annettujen sääntöjen määrää on ehdotettu pudotettavaksi kolmasosaan tai vähintään puoleen nykyisestä.

Meidän taloyhtiössä putkiremontin yhteydessä uusittiin kylpyhuoneet. Vanhan talon pienissä tiloissa ei ollut suihkuseiniä, joten nykymääräysten mukaan sellaiset sinne oli asennettava. Nyt siellä ei ole kunnolla tilaa suihkussa käymiselle eikä pesukoneelle. Remontti-informaatiotilaisuudessa rakennusyhtiön edustaja tyytyi toteamaan, että ”jos te otatte sen pois remontin valmistumisen jälkeen, niin se ei enää kuulu meille”. Jos suihkuseinän ottaisi pois, kylpyhuoneen seinään jäisi reiät, joiden kautta kosteus luultavimmin pääsisi suojauksen läpi seinärakenteisiin.

Lähes jokaisella asujalla on vastaavia kokemuksia rakennusyhyiöiden kanssa toimimisesta. Ratkaisut tehdään sääntöjä noudattaen eikä ajatella asukasta tai sitä mitä sääntöjen seuraamisesta aiheutuu. Sääntöjen väljentäminen antaisi rakentajille enemmän tilaa ajatella ratkaisujen seurauksia ja toimivuutta.

Vuosi tai pari sitten eräässä gallupissa tiedusteltiin miten yhdistän rakentamisen laadun ja eri rakennusyhtiöt. Vastasin rehellisesti, suurimpien yhtiöiden osalta en pystynyt tekemään mitään eroa niiden välillä. Gallupin tuloksia en ole julkisuudessa nähnyt, mutta tuskin moni muukaan pystyisi asettamaan yhtiöitä paremmuusjärjestykseen. Laatua ei paranneta kyselemällä yleisön mielipiteitä, vaan parantamalla toimintatapoja.

Rakennuksella ja sen osilla on tietyt tarkoituksensa. Rakentaessa kannattaisi pitää ohjenuorana toimivuutta, eikä määräysten mukaisuutta. Toki määräykset on tehty sillä ajatuksella, että niitä noudattamalla päästäisiin hyvään lopputulokseen. Mutta käytännössä aina tarvitaan soveltamista, ei sokeaa noudattamista.

Suomi ei kuitenkaan kulje tähän suuntaan. Valtiolta on tullut lisää ohjeita ja määräyksiä...



maanantai 20. marraskuuta 2017

Pelon laakso


Kustantamo Helmivyö on julkaissut Arthur Conan Doylen Pelon laakson. Teos on neljäs Sherlock Holmes -romaani, alkuaan The Strandissa jatkotarinana ilmestynyt 1914-1915. Kauhun laakso -suomennoksen ensimmäinen osa ilmestyi jo kesällä 1915, Sherlock Holmes oli tuolloin kovaa valuuttaa kustannusmarkkinoilla.

Uusintapainoksia Kauhun laaksosta ei ole otettu, eikä se ole mukana viime vuosina julkaistuissa kootuissa kertomuksissa. Tarina lienee aika vieras monille Sherlock Holmesin ystävillekin.

Pelon laakso pohjautuu vanhaan Timo Tuuran suomennokseen, mutta se on muokattu uuteen, helpommin luettavaan muotoon. Tuo muokkaus on tekemäni. Lisäksi teoksessa on suomennoksen taustaa selvittelevät jälkisanat. Kansi on J.T. Lindroosin.

Kirjaa on saatavissa jo bod.fin kautta. Lähipäivinä se tulee ainakin booky.fin valikoimiin.


LinkWithin

Blog Widget by LinkWithin

Viimeisimmät kirjoitukset